lauantai 10. elokuuta 2013

Varusteita ja venyttelyä

Kun olin tiistaina ostanut ensimmäiset varusteeni tanssiliikkeestä, niin keskiviikkona tilasin jo seuraavan satsin netistä, Dance Directista. Siellä oli niin halvat hinnat ja kaiken lisäksi osa tuotteista tarjouksessa, joten sorruin ostamaan kolme leotardia (Plumen, Blochin ja Capezion), pitkähihaisen kietaisupaidan sekä neljät (!!! ) säärystimet (kahta eri pituutta, pidemmät mustana ja vaaleanharmaana, lyhyemmät sinisenä ja roosana). Rrrakastan säärystimiä, kärsin vähänkin viileämmillä keleillä kylmistä jaloista, joten niitä ei voi koskaan olla liikaa. Olen hyvin fiilispukeutuja, joten sen takia pitää olla eri värejä ja malleja. Plus että nämä nyt oli käytännössä ilmaisia. Tavarat ovat jo matkalla Englannista,  joten saan varmasti ensi viikolla hypistellä ihania uusia pukujani. Riskinä toki on, ettei nuo leotardit sovi, sillä vaikka kokotaulukon mukaan olen selvästi M, olen kuitenkin poikkeuksellisen pitkäselkäinen. Ne saa varmasti onneksi kyllä myytyä eteenpäin, jos ensimäisessä sovituksessa totean, ettei ne istu.

Venyttely on nyt tällä viikolla ollut jokailtaisena ohjelmana. Samalla olen ajanut sisään tossujani. Siis tämä mun jäykkyyteni on jotain ihan omaa luokkaansa... Edistystä on kyllä tapahtunut jo ihan muutamana päivänä, mutta joka aamu on masentavaa herätä taas yhtä jäykkänä. Töissä kyllä huomaan, ettei esim takareidet kiristä ihan niin pahasti, mutta kumartuessa se sitten taas heti tuntuu, että kiristää. Lonkat, etenkin vasen, on niin kireät, että musta tuntuu melkein, että ne on betonia. Pitäisi varmaan jossain fyssarilla käydä avaamassa, vaan tokkopa siitäkään oikeasti mitään apua olisi. Musta rupeaa vähitellen tuntumaan, että tää on yksi syy, miksi lapsena lopetin tanssimisen (yksi on se, että aloitin ratsastuksen ja todennäköisesti tanssi jäi siinä sivussa pois). Mutta jotenkin mulla on nyt tullut sellainen muistikuva, että joku niissä balettitunneissa oli epämiellyttävää ja varmasti vihasin venyttelyä.
Tässähän on juuri se ongelma, että kun se venyttely on oikeasti aika epämiellyttävää, niin sitä ei sitten tee sitäkään vähää ja sitten se muuttuu yhä epämiellyttävämmäksi.Voi kun joku olisi lapsena ja nuorena vaikka pakottanut mut venyttelemään tunnin joka päivä, sillä olisi varmasti suuri vaikutus nykytilaan. Tosin veikkaan, että silloin olisin pitänyt sitä varmasti kidutuksena... Muutenhan minulla olisi voinut jonkinkaisia taipumuksia tanssijaksi ollakin, sillä olen varsin rytmitajuinen ja musikaalinen, lisäksi minulla on erityisesti musiikkiin liittyen erinomainen lihasmuisti, monesti opin askelkuviot muutamalla toistolla, jos saan ne yhdistettyä musiikkiin. No, se saattaa tietenkin olla, että muutaman balettitunnin jälkeen olen tästäkin erimieltä ja heitän tossut lopullisesti naulaan.

Mutta sitä ennen, jatkan tunnollisesti venyttelyharjoituksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti