tiistai 20. elokuuta 2013

Toinen balettitunti

Syksyn toinen balettituntini on nyt takana. Taas on jotenkin hieman ristiriitaiset fiilikset... Päivän positiiviset: Olin ihan selkeästi venyvämpi kuin viimeksi (omalla asteikollani), itse asiassa jopa tykkäsin alkuvenyttelystä, koska se tehtiin musiikin tahdissa ja siinä oli logiikka (ja minä rakastan kaikkea, mikä on systemaattista ja loogista!).

Tankosarjassa tehtiin samoja perusjuttuja (joiden oikeaoppisia termejä en nyt tähän hätään muista) kuin viimeksikin, nää on niitä jotka muistan kyllä yllättävän hyvin sieltä lapsuudesta. Siis muistan, miten ne pitäisi tehdä, ja sitten yritän saada vastahakoisia raajojani tottelemaan oikeaan suuntaan. Tässä tuleekin se päivän negatiivinen osuus: on hieman masentavaa, kun tietää mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa ei siihen vain taivu. Tai jos hetken kuvittelee, että jalka on ojennettuna tai selkä suorana ja sitten vilkaisee peiliin... turha luulo! Toisaalta kuitenkin on lohdullista olla yli 30-v, osaan suhtautua itseeni realistisesti ja tiedän kuitenkin aina tekeväni parhaani.

Keskilattia meni melkolailla kuten viimeksikin, mutta nyt ei ehkä tullut samanlaista "hei tässä olen hyvä!" -fiilistä kuin viimeksi, ehkä se oli juuri se peiliin vilkaisu, joka pilasi illuusion... Rytmitajusta ei ole paljon iloa, jos muuten liikkuminen on jäykkää ja kömpelöä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin, hyvä tunti, hyvä treeni!

Ps. Stadilaisena on pakko todeta, ettei ole siistimpää treenipaikkaa, kuin Olympiastadion!

2 kommenttia:

  1. Sulla on hyviä analyyseja! Se voi olla itselleen välillä vähän raskasta, mutta se kantaa kyllä hedelmää :) Varmaan kaikilla balettia tanssivilla on noita ristiriitaisia tuntemuksia - aina on joku ääni siellä taustalla, joka vaatii parempaa ja haluaisi enemmän, mutta se taitaa olla oppimisen ja kehityksen edellytys. Välillä olisi tietty kivaa antaa vain mennä, ja kyllä niitäkin hetkiä vielä tulee!

    Ei vitsi, onko teillä stadikalla tunteja? Olisipa mahtava päästä katsomaan sitä treenisalia, saati sitten treenaamaan sinne! Pitää ensi kerralla Helsinkiin tullessa käydä vähän nuuskimassa :)

    Treeni-iloa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!
    Voisi olla masentavaa jämähtää ajatukseen niistä omista heikkouksista ja erityisesti kun voisi oikeastaan jo heti lähtöön todeta, että minun kroppani ei sovi tähän lajiin. Mutta sitten muistan sen, että haluan haastaa itseni ja uskon, että tanssissa on paljon sellaista, joka voi auttaa niiden ongelmakohtien parantamisessa. Ja kun kuitenkin rakastin tanssia lapsena ja muistan joskus lukioikäisenä kaivanneeni sen pariin takaisin. Nyt siihen on mahdollisuus! Ja aikuisuus on vapauttavaa: kukaan ei oleta, että minun pitäisi tähdätä huipulle, vaan omien tavoitteiden saavuttaminen ja omien resurssien rajoissa edistyminen on pääasia.

    Itse asiassa se Stadikan sali on tosi pieni, eli siinä ei ole mitään erityisen hohdokasta. Mutta Stadion itsessään on mielestäni yksi Helsingin kauneimmista rakennuksista ja siellä on ihan omanlaisensa tunnelma. Joitain tunteja on siis tuolla, mutta saleja on paljon muuallakin.

    VastaaPoista