torstai 29. elokuuta 2013

Oi ihana baletti!

(Kuten lapsuuteni lempikirja Oi Ihana Panama!)

Maanantain balettitunnin jälkeen hymyilin kuin Naantalin aurinko ja hihkuin miehelleni: "Se oli ihanaa! Olin ihan surkea, mutta se oli silti ihanaa!"
Montakin syytä tähän riemuun oli edellisen tunnin ristiriitaisten tunteiden jälkeen. Ensinnäkin meitä oli tunnilla huomattavasti vähemmän ja saliin oli tuotu ylimääräisiä tankoja, joten tilaa oli enemmän ja tangolle pääsin sellaiseen paikkaan, josta näin hyvin peiliin.
Toiseksi, siitä huolimatta että olin venytellyt selvästi vähemmän viime viikolla ja muutenkin ottanut rauhallisemmin lonkkaa säästellessäni, olin jälleen edellistä kertaa venyvämpi. Tai ainakaan mitään takapakkia ei ollut tullut. Lisäksi säästyin edellisellä tunnilla vaivanneilta jalkapohjan suonenvedoilta, nilkkoja ja jalkapohjia olenkin kyllä yrittänyt kovasti venytellä, pyöritellä ja aktivoida.
Löysin myös sisäisen korsettini heti alkutunnista, yritin koko ajan tiedostaa takapuolen ja vatsan olemassaolon, eikä mitään kovin pahoja repsahduksia tullut.
Tangolla tehtiin pidempi harjoitussarja kuin aiemmin ja jossain vaiheessa jouduin melkein nipistämään itseäni, että keskityhän nyt tekemään äläkä vain unohdu fiilistelemään musiikkia ja sitä balettitunnilla olemisen ihanuutta.

Aukikiertoni on tosiaan surkea eikä yksinkertaisetkaan liikesarjat ole helppoja, mutta lohduttavaa on se, että ne oikeasti ovat ihan tuttuja sieltä lapsuudesta. Käsien perusasentoja tehtiin musiikkiin keskilattialla ja ne taas tuntuivat helpoilta. Askelsarjat diagonaalilla menivät selvästi paremmin kuin viimeksi. Siis sain niistä taas sen ensimmäisen kerran onnistumistunteen.

Suorastaan nautin siitä balettitreenin rääkistä jaloille ja keskikropalle! Työni kuormittaa ylävartaloa ja käsiä, joten tämä on ihanaa vastapainoa sille. Yhdessä vaiheessa elämää kävin paljon aerobic- ja pump-tunneilla, mutta huomaan nyt, että tämä sopii minun kropalleni paljon paremmin. Miksi oi miksi en ole tajunnut tätä tanssimisen mahdollisuutta aikaisemmin?!

Lonkka ei vaivannut tunnilla ollenkaan,  ainoastaan venyttelyissä jouduin hieman säästelemään siltä puolelta. Varmuuden vuoksi jätin kuitenkin taas tiistain treenit väliin, jotta se ei ärtyisikään enempää, mutta suunnittelen meneväni lauantaina korvaavalle tunnille.

Dance Direct myöskin ilahdutti maanantaitani, sillä toinen tilaamani varustesetti saapui!  Plumen ja Blochin burgundyn väriset leotardit, joista ensin mainitusta tuli heti suosikkini ja toinen on sama kuin aiemmin tilaamani navyn värinen, tämänhetkinen kakkossuosikkimallini; mustat caprit kotitreeneihin, joogaan yms.; mustat pitkät neulotut lämppärihousut ( nämä oli pakko tilata, koska ne maksoi jossain supertarjouksessa alle 10 €!!); vaaleanpunainen neulottu hihatin, jota tuskin kehtaan treeneihin laittaa (siellä lähes kaikki muut on topeissa ja mustissa legginsseissä), mutta pitäähän nyt balleriinalla pinkkiä olla... ja lopuksi vielä muuhun treenikäyttöön väljä turkoosinvärinen toppi. Nyt ei varmaan sitten hetkeen tarvitsekaan mitään hankkia! Tykästyin kyllä kovasti tuohon viininpunaiseen ja se käy hyvin yksiin vaaleanpunaisten ja harmaiden asusteiden kanssa.

Ps. Akateemisessa kirjakaupassa käteen sattui Mary Helen Bowersin "Ballet Beautyful"-treeenikirja. Onko kukaan lukenut tai tehnyt kotitreeniä sen mukaan?

perjantai 23. elokuuta 2013

Keskenjääneistä asioista

Puhuin tässä eräänä päivänä mieheni kanssa lapsuudesta, harrastuksista ja ylipäätänsä asioista, joita saimme tai emme saaneet lapsena tehdä. Olemme kotoisin hyvin erikokoisilta paikkakunnilta, meillä oli teoriassa mahdollista harrastaa mitä vain, mieheni kotikaupungissa oli paljon rajatummat mahdollisuudet.

Minulle baletti oli se pikkutytön unelma, jota pääsin harrastamaan. Ensin satubaletin kautta ja sitten "ihan oikeille balettitunneille". Kovinkaan tarkkoja muistikuvia minulla ei aiheesta ole, mutta kaivelin vanhempieni luona kotialbumeja ja löysin sieltä kuvia jostain kevätnäytöksestä, jossa meidän ryhmämme esiintyi valkoisissa tutuissa. Olin yllättynyt, kuinka oikean pikkuballeriinan näköinen kuvissa olin. Samalta vuodelta löytyi kuvia minusta myös kärkitossut jalassa, joten olen ollut silloin 10-11-vuotias. Samoihin aikoihin aloitin ratsastuksen ja aika pian tämän jälkeen tanssiminen sitten jäi.

Ratsastusta harrastinkin sitten lähes aikuiseksi asti ja jokusen vuoden tauon jälkeen palasin vielä uudelleen sen lajin pariin. Pääsin silloin kisaamaan, hoitamaan myös yksityisiä hevosia ja toteutin siinä ehkä sellaista nuoruudessa kesken jäänyttä unelmaa, sillä nuorempana minulla ei ollut esimerkiksi omaa hoitohevosta, vaan sain tyytyä yhteen ratsastustuntiin viikossa sekä joihinkin leiri/vuokrausviikkoihin vuodessa.

Muutaman aktiivisen ns. tätiratsastusvuoden jälkeen olikin vuorossa seuraavan unelman toteuttaminen, sain vihdoin mahdollisuuden hankkia oman koiran! Ja kuten minulle selvästikin helposti käy, hurahdin seuraavaksi siihen maailmaan täysin. Tämän koiran kanssa tuli koettua koirankoulutuksen ala- ja ylämäet, pienet pettymykset ja suuret menestykset näyttelykehissä ja kisakentillä sekä monet hienot reissut yhdessä. Eikä se täysin merkityksetön ollut myöskään ensikohtaamisessani mieheni kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen. Koiria on nykyään kolme, joista yksi on mieheni mukana huusholliin tullut ja yksi yhdessä hankittu, vaikka onkin minun projektini täysin. Meillä on siis tällainen uusioperhe.
Ja koska koirattomaan elämään ei ole enää paluuta, niin nyt se tanssimaailma saa sovittautua tähän jo olemassa olevaan kehykseen.

Olen paljon pohtinut sitä, miksi sitten lopetin tanssimisen lapsena. No jos totta puhutaan, niin tuskin olin erityisen lahjakas siinä, vaikka rytmitajuinen ja musikaalinen olenkin ollut koko ikäni. Enkä ehkä myöskään jaksanut panostaa siihen niin paljon, että olisin edistynyt motivaation säilymisen edellyttämällä tavalla. Kun sitten taas ratsastuksessa minulla selvästi oli jotain luontaista lahjakkuutta, niin siinä taas raha oli suurimpana esteenä (ratsastus on valitettavasti erittäin kallista,  ainakin täällä pääkaupunkiseudulla) ja toisaalta hieman haastava harrastettava ilman autoa, jota meidän perheellä ei ole koskaan ollut eikä meillä edelleenkään mieheni kanssa ole.
No, tanssin pariin paluusta muistan kyllä haaveilleeni edellisen kerran jo joskus lukioikäisenä, kun luin joitain tanssiaiheisia nuortenkirjoja ja muistaakseni muutaman tähtitanssijan elämänkerrankin. Mutta tilaisuus tarjoutui sitten nyt, ja parempi näin "myöhään", kuin ei milloinkaan.  Vaikka tuskin ne minun fyysiset ominaisuuteni sitten lapsuusaikojen ovat mitenkään parantuneet, en ole muuttunut tässä välissä pitkäraajaiseksi ja notkeaksi keijukaiseksi, niin sillä motivointipuolella olen oppinut paljon. Siitä voi varmasti kiittää näitä muita vuosien varrella harrastamiani lajeja, sillä jonkin verran olen pään seinään hakkaamisesta ja vastoinkäymisistä oppinut peräänantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Ja mikä tärkeintä, minulla on nyt se palava halu. Oppia tanssimaan.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Voihan vihoitteleva lonkka

Eilen piti olla ensimmäinen tiistaitunti, mutta toisen lonkan kanssa on nyt pieni ongelma, joten katsoin parhaaksi jättää sen väliin.

Siinä missä olen saanut oikeaa lonkkaa avattua ihan huimasti venyttelyllä, on vasemman kanssa tullut suorastaan takapakkia. Ehkä olen yrittänyt avata sitä, jo alunperinkin huomattavasti jäykempää, turhan kovakouraisesti ja se on nyt ottanut siitä itseensä niin että jopa risti-istunta tuntuu aika pahalta. Maanantain tunnilla se ei oikeastaan vaivannut, mutta tuntuu ettei sitä parane venytellä nyt yhtään. Kipulääkettä ja mobilisointia sellaisella liikkeellä, joka ei tunnu pahalta nyt aluksi ja toivottavasti se toipuu sillä.

Yritin miettiä, onko lonkan ongelman takana jotain muuta, vai voiko ne oikeasti olla luonnostaan noin eri paria. Muistin (tai no, enpä sitä ole missään vaiheessa unohatnut, mutta tuli nyt mieleen että voisi olla yhteydessä tähän), että n. 10 vuotta sitten kaaduin hevosen kanssa, siis jäin kaatuvan hevosen alle, ja nimenomaan tämä vasen jalka sai suurimman osan siitä hevosen painosta päälleen. Mitään ei mennyt rikki, mutta jalka (lähinnä reidestä) näytti kyllä jonkin aikaa kuin katujyrän alle jääneeltä. On täysin mahdollista, että lonkan/nivusen alueelle on tästä jäänyt jonkinlainen arpeuma lihaksiin. Normaalielämässä tapaturma ei ole muistuttanut itsestään, hevosen selkäänkin nousin samantien uudelleen (tai minut nostettiin ja laitettiin ratsastamaan rata loppuun) eikä siinäkään tästä ole ollut haittaa. Tosin viimeisestä ratsastuskerrasta on jokunen vuosi aikaa, sittemmin koiraharrastus vei niin vahvasti mukanaan, ettei aikaa ja muita resursseja oikein enää siihen lajiin riittänyt.

No, nyt pitää toivoa, että lonkka toipuu tästä venyttelyshokista ja pystyn ensi viikolla menemään useammalle tunnille. Aikuisopiston baletti alkaakin vasta muutaman viikon kuluttua, joten kroppa toivottavasti ehtii sopeutua tiheämpään treenaamiseen. Onneksi olen nyt lomalla ja vapaalla syyskuun puoliväliin asti, ei tarvitse tähän päälle vielä töissäkin rehkiä.

Ps. Eksyin taas Dance Directin sivuille. Oikeasti, mulle pitää laittaa sinne joku esto kohta...

tiistai 20. elokuuta 2013

Toinen balettitunti

Syksyn toinen balettituntini on nyt takana. Taas on jotenkin hieman ristiriitaiset fiilikset... Päivän positiiviset: Olin ihan selkeästi venyvämpi kuin viimeksi (omalla asteikollani), itse asiassa jopa tykkäsin alkuvenyttelystä, koska se tehtiin musiikin tahdissa ja siinä oli logiikka (ja minä rakastan kaikkea, mikä on systemaattista ja loogista!).

Tankosarjassa tehtiin samoja perusjuttuja (joiden oikeaoppisia termejä en nyt tähän hätään muista) kuin viimeksikin, nää on niitä jotka muistan kyllä yllättävän hyvin sieltä lapsuudesta. Siis muistan, miten ne pitäisi tehdä, ja sitten yritän saada vastahakoisia raajojani tottelemaan oikeaan suuntaan. Tässä tuleekin se päivän negatiivinen osuus: on hieman masentavaa, kun tietää mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa ei siihen vain taivu. Tai jos hetken kuvittelee, että jalka on ojennettuna tai selkä suorana ja sitten vilkaisee peiliin... turha luulo! Toisaalta kuitenkin on lohdullista olla yli 30-v, osaan suhtautua itseeni realistisesti ja tiedän kuitenkin aina tekeväni parhaani.

Keskilattia meni melkolailla kuten viimeksikin, mutta nyt ei ehkä tullut samanlaista "hei tässä olen hyvä!" -fiilistä kuin viimeksi, ehkä se oli juuri se peiliin vilkaisu, joka pilasi illuusion... Rytmitajusta ei ole paljon iloa, jos muuten liikkuminen on jäykkää ja kömpelöä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin, hyvä tunti, hyvä treeni!

Ps. Stadilaisena on pakko todeta, ettei ole siistimpää treenipaikkaa, kuin Olympiastadion!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Syksyn lukujärjestys

Niinhän siinä kävi, etten malttanut ilmoittautua ainoastaan yhdelle tunnille viikossa. Katselin HTO:n lukujärjestystä, ja kun niitä sopivia tunteja oli niin paljon, niin kävi kuin lapselle karkkikaupassa, pakko oli saada vielä toinen treeniaika. Ja sitten vielä se aikuisopiston baletti... siihen oli ilmoittautuminen keskiviikkona ja vaikka missasin aloituksen puolella tunnilla, mahduin mukaan. Eli lukujärjestykseni on nyt seuraavanlainen:

Ma: 20-21 alkeet HTO
Ti: 20-21.15 alkeet HTO
To: 19-20.30 perus2 VAO

Lisäksi olen syyskuussa muutaman viikon vapaalla, joten saatanpa innostua ottamaan muutaman irtotunninkin sinne. Harmi, ettei aamutunteja ole tarjolla kuin yhtenä päivänä, sillä sellainen sopisi kyllä hyvin viikolle osuviin vapaapäiviin.

Hmm, olenko jotenkin liian innokas? Tuntuu vain, että tarvitsen kunnolla haastetta elämään, eikä yksi tunti viikossa tarjoa sitä riittävästi. Aikuisopiston kurssi on tosiaan jo aiemmin tanssineille. No, sen näkee sitten onko taso liian kova, mutta ajattelin, että tuossa on nuo alkeistunnit mukana tukemassa, niin ehkä se ei ole liian paha.  Ja kun kuitenkin olen tanssinut aiemminkin, siitä nyt vain on muutama vuosi aikaa. Heh.

Lisäksi liikuntakalenterini pitää sisällään päivittäiset lenkit koirien kanssa sekä venyttelyt kotona, pari kertaa viikossa Xboxin avustamana tehtyä joogaa ja tarvittaessa muuta kotitreeniä. Työni taas pitää huolen lihaskunnosta. Huhhei. Toivottavasti tämä tuo sitä kaipaamaani energiaa pimeään talveen :).

tiistai 13. elokuuta 2013

Varustelähetys saapui!

Uskomattoman nopeaa toimintaa Dance directilta! Harvoin edes Suomesta tilatut tavarat tulevat viikossa!

Nopeasti sovitettuna leotardit ovat aavistuksen naftit (kaikki kokoa M, hieman jäävät pituudesta lyhyeksi), mutta ei niin pahasti, etteikö niitä voisi käyttää.
Tämä tummansininen Blochin leo on selvä suosikkini! Istuu kauniisti päällä, materiaali on mukavan pehmeää ja tämä taitaa olla näistä sopivin kooltaan. Selkä on todella syvä ja myös siellä on rypytys kuten edessä.



Capezion vaaleanharmaa leo on kiiltävämpää ja liukkaampaa materiaalia. Tulee varmasti käyttöön myös. Selkäosa on korkeampi kuin Blochissa. Etuosa tulee kyllä todella alas, mutta tämäkin on kyllä nätti, jotenkin tyttömäisen söpö. Tämän mukana tuli myös kuminauha "vyö",  mutta en keksi sille kyllä mitään todennäköistä käyttöä.

Kolmannesta, Plumen leosta, en nyt löytänyt linkitettävää kuvaa, mutta se on malliltaan hyvin yksinkertainen ilman mitään muotoiluja ja väriltään raikas turkoosi. Materiaali on aika paksua ja tämä on ehkä pienin näistä. Luultavasti jätän tämän ns. kotikäyttöön.

Plumelta on myös ihana marjapuuron värinen pitkähihainen kietaisubolero, joka on varmasti paras ystäväni kylmien talvi-iltojen treeneissä.

Säärystimiä tilasin tosiaan neljät parit, lyhyemmät käyvät myös käsilämmittimistä. Pidempiä pidän nytkin, venyttelyn päätteeksi.

Josta puheenollen... olen venytellyt tänäänkin tosi ahkerasti, vaikka etenkin reidet on ihan jumissa. Hammasta purren teen, vaikka niiden suhteen tuntuu, ettei mitään edistystä tapahdu. Alaselkä sen sijaan osoittaa selviä venymisen merkkejä. Jee!!

The Ensimmäinen Tunti

Nyt on sitten se ensimmäinen tunti takana. Olo on hieman hämmentynyt, mutta tyytyväinen.
Olin hieman yllättynyt siitä, että opettaja ei pahemmin alustanut asentoja ja liikkeitä, käsien asentoa tosin enemmän kuin jalkoja. Minulle asiat eivät olleet uusia, joten pysyin kartalla hyvin, mutta täysin ummikkona olisin kyllä varmasti ollut pihalla. Tunnin rakenne oli kuitenkin kiva ja yllätyin kuinka paljon pidin keskilattiasarjoista. Etukäteen olin ajatellut, että tankotyöskentely olisi se ykkösjuttu, mutta keskilattialla pääsin hyödyntämään rytmitajuani ja siinä tuli onnistumisfiilis.
Keskimäärin olo oli kuin norsulla posliinikaupassa. Tunsin itseni valtavaksi amatsooniksi, kropaltani kun muistutan enemmän uimaria kuin balleriinaa. Ja olin varmasti koko porukan jäykin, yhtä venytysliikettä en edes pystynyt tekemään, sillä toinen lonkka ei vain asentoon taipunut. Kuitenkin venymistä oli jo tunnin aikana havaittavissa, vaikka melkoisen toivottomaksi tapaukseksi itseni luokittelenkin. Mutta koska jäykkyys on annettu syntymälahjaksi, niin yritän olla itselleni armollinen ja pyrin vain tekemään parhaani. Sekä tietenkin venyttelemään kotona mahdollisimman paljon.

Morning after, melko jäykkä fiilis. Onneksi ensi maanantain tuntiin on aikaa, jotta ehdin palautumaan ja venyttelemään. Varsinaisesti lihakset ei ole kipeät, harrastanhan liikuntaa muutenkin säännöllisesti, mutta kyllä tietää tehneensä jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Ps. Olin muuten ainoa, jolla oli leotard ja vaaleat trikoot...

lauantai 10. elokuuta 2013

Varusteita ja venyttelyä

Kun olin tiistaina ostanut ensimmäiset varusteeni tanssiliikkeestä, niin keskiviikkona tilasin jo seuraavan satsin netistä, Dance Directista. Siellä oli niin halvat hinnat ja kaiken lisäksi osa tuotteista tarjouksessa, joten sorruin ostamaan kolme leotardia (Plumen, Blochin ja Capezion), pitkähihaisen kietaisupaidan sekä neljät (!!! ) säärystimet (kahta eri pituutta, pidemmät mustana ja vaaleanharmaana, lyhyemmät sinisenä ja roosana). Rrrakastan säärystimiä, kärsin vähänkin viileämmillä keleillä kylmistä jaloista, joten niitä ei voi koskaan olla liikaa. Olen hyvin fiilispukeutuja, joten sen takia pitää olla eri värejä ja malleja. Plus että nämä nyt oli käytännössä ilmaisia. Tavarat ovat jo matkalla Englannista,  joten saan varmasti ensi viikolla hypistellä ihania uusia pukujani. Riskinä toki on, ettei nuo leotardit sovi, sillä vaikka kokotaulukon mukaan olen selvästi M, olen kuitenkin poikkeuksellisen pitkäselkäinen. Ne saa varmasti onneksi kyllä myytyä eteenpäin, jos ensimäisessä sovituksessa totean, ettei ne istu.

Venyttely on nyt tällä viikolla ollut jokailtaisena ohjelmana. Samalla olen ajanut sisään tossujani. Siis tämä mun jäykkyyteni on jotain ihan omaa luokkaansa... Edistystä on kyllä tapahtunut jo ihan muutamana päivänä, mutta joka aamu on masentavaa herätä taas yhtä jäykkänä. Töissä kyllä huomaan, ettei esim takareidet kiristä ihan niin pahasti, mutta kumartuessa se sitten taas heti tuntuu, että kiristää. Lonkat, etenkin vasen, on niin kireät, että musta tuntuu melkein, että ne on betonia. Pitäisi varmaan jossain fyssarilla käydä avaamassa, vaan tokkopa siitäkään oikeasti mitään apua olisi. Musta rupeaa vähitellen tuntumaan, että tää on yksi syy, miksi lapsena lopetin tanssimisen (yksi on se, että aloitin ratsastuksen ja todennäköisesti tanssi jäi siinä sivussa pois). Mutta jotenkin mulla on nyt tullut sellainen muistikuva, että joku niissä balettitunneissa oli epämiellyttävää ja varmasti vihasin venyttelyä.
Tässähän on juuri se ongelma, että kun se venyttely on oikeasti aika epämiellyttävää, niin sitä ei sitten tee sitäkään vähää ja sitten se muuttuu yhä epämiellyttävämmäksi.Voi kun joku olisi lapsena ja nuorena vaikka pakottanut mut venyttelemään tunnin joka päivä, sillä olisi varmasti suuri vaikutus nykytilaan. Tosin veikkaan, että silloin olisin pitänyt sitä varmasti kidutuksena... Muutenhan minulla olisi voinut jonkinkaisia taipumuksia tanssijaksi ollakin, sillä olen varsin rytmitajuinen ja musikaalinen, lisäksi minulla on erityisesti musiikkiin liittyen erinomainen lihasmuisti, monesti opin askelkuviot muutamalla toistolla, jos saan ne yhdistettyä musiikkiin. No, se saattaa tietenkin olla, että muutaman balettitunnin jälkeen olen tästäkin erimieltä ja heitän tossut lopullisesti naulaan.

Mutta sitä ennen, jatkan tunnollisesti venyttelyharjoituksia.

tiistai 6. elokuuta 2013

Ensimmäiset varusteet

Olen ahkerasti tutkaillut verkkokauppojen valikoimia sekä lueskellut muiden aikuisballeriinojen blogeista varustevinkkejä. Päätin kuitenkin luottaa hankintani asiantuntijan käsiin näin ensimmäisten kohdalla. Kun tiedän oikeat koot ja opin omat mieltymykseni, voin jatkossa tehdä hankintoja helpommin netissä.

Normaalisti pukeudun farkkuihin tai mustiin housuihin, vihreään, turkoosiin tai ruskeaan yläosaan, mutta balettipukuni on vadelmanvärinen Capezion double strap camisole leotard, tossut ja trikoot on pinkit, myöskin Capezion, ja lisäksi ostin mustat shortsit sekä vaaleanharmaat säärystimet. Ostoslistalla on jossain vaiheessa lämmitin myös käsille ja hartioille, koska olen vilukissa. Eli vaikka arkiminäni ei olekaan pinkki, saa balettiminäni jatkaa sitä lapsuuteni vaaleanpunaista puuteriunelmaa.

Hauskaa oli kyllä huomata, että arkiminän ja balettiminän välille tulee selvä ero myös kokotaulukossa.  Normaalimaailmassa olen hoikka ja ns. pieni, tavallisimmin kokoa S tai 34/36. Balettimaailmassa olen jättimäinen, kokoa vähintään M, jopa L/XL. Joten vaihtelua tämäkin :D. Strategiset mittani ovat siis 54kg/169cm.

Olen venytellyt ahkerasti nyt monena päivänä, mutta let's face the fact: olen ihan toivottoman jäykkä. En siis pelkästään lihaksista, vaan tuntuu että osa nivelistäkin on jäykkiä, mm. vasen lonkka tuntuu ottavan kiinni ihan pienimmästäkin. Tosin se positiivinen huomio on kuitenkin tehtävä, että lihaksisto selvästi vastaa venyttelyyn ihan toisella tavalla kuin joskus nuorempana, ehkä tästä on kiittäminen fyysistä työtä ja siitä seurannutta hyvää lihaskuntoa. Sinänsä hauskaa, että 33-vuotiaana olen koko elämäni parhaimmassa kunnossa. Toivottavasti saisin nyt tämän liikkuvuuden suhteen myös itseni parempaan tilaan. Pitää vain jatkaa venyttelyä sinnikkäästi, vaikka se tuntuu hetkittäin turhauttavalta (ja juuri sen takia se niin monesti jääkin, kun se on jotenkin niin epämiellyttävää...).

Nyt hypistelen noita ostoksiani ja jatkan venyttelyharjoituksia ensi maanantain balettituntia  odotellessani.

maanantai 5. elokuuta 2013

Uutta blogia testaamassa


Blogissa tulen käsittelemään 30 ja risat naisen löytöretkeä sisäiseen balleriinansa. Takana on muutama vuosi balettitunteja lapsena, jopa kärkitossuilla, mutta sen jälkeen muut lajit veivät mukanaan yli 20 vuodeksi. Sitä en tiedä, mistä yhtäkkiä keksin kaivata takaisin tanssin pariin, mutta yhtäkaikki, ensimmäinen aikuisbalettitunti on edessä viikon päästä Helsingin tanssiopistolla.
Aikuisena baletin aloittanut kaverini sanoi, että kyllä se baletti sieltä kehosta löytyy uudelleen, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain sisäisen rautakangen. Kaikki lihakset kiristävät ja pistävät pientäkin venytystä vastaan. Tavoitteenani onkin nyt venytellä joka ilta ja ottaa se osaksi tätä uutta elämää muutenkin. Ehkäpä kokeilla myös pilatesta tai jotain muuta liikkuvuutta lisäävää lajia. Mitään luontaista notkeutta minusta ei löydy. Sen sijaan rytmin- ja musiikin tajua, kohtalaista tasapainoa sekä suuri annos sisua minusta löytyy. En kuvittele, että minusta tulisi koskaan blogin nimeen viitaten primaballeriinaa, mutta joku häivähdys siitä olisi mukava löytää.

Puuteriunelmieni ballerina ei ole eteerinen keijukainen, vaan vahvuutta ja sitkeyttä huokuva tasapainoinen tanssija.