Note to myself - vaatehaaveita

Kerään tähän itseäni varten muutamia juttuja, mitkä voisi olla kiva, vaikkakaan ei välttämätöntä, olla ;)

Tälle voisi olla käyttöä talvella: 3/4-hihainen leotard, navy

Tämä on tosi nätti, muttei ehkä kovin tarpeellinen: Shifonkihame+leotard, burgundy

Tämä on seuraava leotardini (ei siis ihan hetkeen): Perusleotard, burgundy

Nämä olisi kyllä hyvät: Neulotut shortsit, tummanharmaat

Tai sitten nämä: neulotut shortsit, harmaa-pinkki

Jump!

Jos lauantaina onnistuin tankosarjassa, niin maanantaina sain ensimmäistä kertaa opettajalta suoraa palautetta ja vieläpä positiivista! Ja kaiken lisäksi vielä niistä hypyistä, joissa viimeksi räpiköin. Sinänsä kivaa, että juuri sillä hetkellä, kun itse tunsin sen, että sain aikaiseksi melko tasapainoisen, joustavan ja äänettömän alastulon toiseen asentoon, opettaja sattui katsomaan juuri minua ja huikkasi "hyvä, siellä oli hyvä hyppy!" Jes! Myös grand jetéissä sain hyvän ilmavan fiiliksen etenkin vasemmalla ponnistaessa, mutta oikealla en päässyt yhtä korkealle, sillä viikonlopun pitkästä pyöräreissusta nokkiinsa ottanut polvi ei oikein arvostanut ponnistusta.
Tangolla sain mielestäni ihan kauniin näköisen liikkeen oikealla jalalla rond de jambessa ja sain säilytettyä aukikierron omassa maksimissani koko kaaren ajan (tässä auttoi myös peilistä seuraaminen, jolloin pystyin varmistamaan, ettei lonkka päässyt tipahtamaan). Mutta kun se vasemman puolen aukikierto on niin surkea! Siis niin turhauttavaa, kun tiedän tasan miten liike pitäisi tehdä, mutta jalka ei toimi eikä tottele.

Tällä viikolla olen taas joogannut, venytellyt ja treenannut sitä aukikiertoa. Katsotaan kuin eukon käy tänään jatkotunnilla...

Ps. Olen katsonut YouTubesta Dance Academya ja -oh boy- jäänyt heti koukkuun. Ihanaa hömppää :)

Think what you like, I wear pink!

Rohkaistuin viimein ottamaan koko varustearsenaalini käyttöön myös tunnilla. Niinpä vaaleanpunainen hihatin on ollut viimeisen parin viikon aikana alkulämmityelyissä visisusti päällä. Mitä väliä, vaikka kaikki muut olisivatkin mustissa tai topeissaan ja legginsseissään, minä laitan päälle pinkkiä jos siltä tuntuu :D. Eli vakioasuni on nyt jompikumpi viininpunainen letari, viininpunaiset neulotut shortsit (eivät hiosta niin paljon kuin paksummat mustat), pinkit trikoot ja tossut sekä lämmittelyn aikana se hihatin ja harmaat pitkät säärystimet (joskus jätän nämä koko tunniksi).

Tällä viikolla alkoi aikuisopiston alkeet2-kurssi. Selvisin ehkä puoliväliin tuntia (=90min) vanhoilla opeilla, mutta sitten kuvaan tuli myös jalan nostot ja loppuun vielä piruetitkin,  joita en kyllä muista sieltä lapsuudesta alkuunkaan! Voi apua, ei kyllä mennyt kauhean hyvin ja keskilattialla hukkasin loputkin tasapainoni rippeet... Tunti oli jaloille aika rankka ja todella tiesi hyppineensä, mutta mitään kipeitä ukkovarpaita pahempaa ei kuitenkaan siitä seurannut.

Tänään olin sitten taas lauantain ryhmässä ja huima muutos torstaiseen! Tuli onnistumisia, oivalluksia monessa kohtaa ja löysin nyt kunnolla (=paremmin) sen tasapainonkin! Tykkään tosi paljon tästä opettajasta ja taitaa käydä niin, että vaihdan tiistain tuntini tähän, koska se tiistai ei aikataulullisesti oikein sovi ja haluan joka tapauksessa käydä tällä tunnilla mahdollisimman paljon.

Eli nyt sitten tuntini ovatkin ma-ilta (alkeet), ti-aamu (alkeet tai lattiatanko) silloin kun olen vapaalla/iltavuorossa, torstai-ilta (alkeet2) ja lauantai-päivä (alkeet), tosin useampina viikkoina joku tunti varmasti jää pois, mutta kuten huomaatte, niin olen todellakin jäänyt koukkuun. Venytellä pitäisi nyt vain muistaa tarkemmin tunnin jälkeen. Huomasin tänään, että pientä takapakkia on nyt venyvyyden suhteen tullut.

Maanantaina on sitten taas paluu töihin, mitenköhän sitä sopeutuu takaisin lähes 5 viikon vapaiden jälkeen...

Ps. Suositelkaa jotain sopivaa musiikkia kotiharjoitteluun!

Yhdet treenit ja monta hyvää aietta

Maanantaina oli taas vakio balettituntini vuoro. Siitä on tullut jo muutamassa viikossa ihana rutiini. Kiiruhdan stadionin mäen ylös tornin ovelle ja pujahdan pika pikaa pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Aina yhtä turhalla kiireellä, sillä edellisen tunnin loppua saa joka kerta kuitenkin vähän odottaa.

Tunti alkaa samalla venyttelysarjalla lattialla istuen: ensin jalkapohjat vastakkain selkä pyöreänä pää kohti jalkateriä. Siitä ojennetaan jalat suoraksi ja kädet ylös ja taivutetaan uudelleen eteen kädet pitkinä kohti varpaita. Seuraavaksi avataan jalat mahdollisimman auki, samoin kädet auki sivuille ja taivutetaan kylkeä kohti reittä ja korvaa kohti polvea, ensin vasemmalle ja sitten oikealle, jonka jälkeen aloitetaan koko sarja alusta ja toistetaan yhteensä neljä kertaa. Koko ajan nilkat ojennettuina. Tämän jälkeen makuulle vatsalle niin, että kämmenet lattialla pään edessä molemmin puolin ja siitä nostetaan yläkroppa lattiasta irti ja takaisin alas muutamaan kertaan, siihen perään vastavenytys polvien päällä istuma-asennossa venytetään käsiä mahdollisimman eteen ja peppua mahdollisimman taakse selkä pyöreänä. Sitten seuraa sarja venytyksiä, joissa ensin on toinen jalka edessä 90º koukussa ja toinen jalka koukussa takana, venytys poikittan etummaisen jalan yli, sitten etummainen jalka suorana, venytys suoraan eteenpäin ja lopuksi vielä etummainen jalka koukussa ja takimmainen suorana taaksepäin, selkä suorana ja sormenpäät lattiassa. Nämä molemmille puolille.

Tankosarjana jatkettiin myös samoja vanhoja tuttuja: ensimmäisestä asennosta demi pliét, relevét, tendut sivulle, eteen ja taakse, rond de jambe puoliympyränä sekä edestä taakse että takaa eteen, osa näistä myös toisesta asennosta. Uutena asiana tuli frappé ja se, että osa liikkeitä tehtiin vain yksi käsi tangolla. Mukaan otettiin myös käsien perusasentoja. Todennäköisesti jotain tästä jäi vielä puuttumaan.

Keskilattialla tehtiin tuttuja chasséita ja polkka-askeleita, osin myös hieman uusin koreografioin. Tutut grande jetét ja uutena tuli pikkuhypyt ensimmäisessä ja toisessa asennossa. Nämä eivät sujuneet erityisen hyvin, koska en saa aukikiertoa pysymään hypyn aikana. Näitä pitäisi mielestäni valmistella jotenkin turvallisemmin, sillä itselläni ei ainakaan vielä riitä alakropan hallinta puhtaisiin hyppyihin. Ja polvethan siinä on sitten tulilinjalla.

Tunnin loppuun otettiin vielä imitaatio-improvisaatio -sessio, josta en kyllä itse tykännyt yhtään, mutta menköön se oman rajoittuneisuuteni piikkiin.

Tunnin jälkeen huomasi kyllä, että hhyppyjä oli tehty aiempaa enemmän,  sillä lonkka hieman ilmoitteli itsestään.

Tiistaille olin suunnitellut aamutuntia, mutta en sitten saanut itseäni ajoissa koirien kanssa lenkille. Myös muita treeniaktiviteetteja olin viikolle suunnitellut, mutta yksittäisiä pieniä venyttelyjä ja pitkiä kävelylenkkejä lukuunottamatta en ole tehnyt mitään...

Huomenna menen kuitenkin taas lauantaitunnille ja ensi viikolla menen sinne tiistain aamutunnille!

Ps. Tilasin kotiharjoittelun tueksi ohjevihkoset täältä: http://koti.mbnet.fi/lowcarb/liikunta/baletti.html
Vaikuttaa todella hyvältä! 

Tanssien lauantaihin ja lomalle

Kävin tekemässä kolmen päivän pikaviisitin töissä kahden lomapätkän välillä ja uusien vapaiden alkua päätin juhlistaa balettitunnilla. Tällä kertaa paikkana oli Taiteiden talo Hakaniemen ja Sörnäisten välimaastossa. Saleja ja siispä myös treenaajia menossa ja tulossa oli paljon enemmän kuin vakiopaikassani Olympiastadionilla.  Löysin kuitenkin onneksi helposti pukuhuoneet ja oikean salin. Samoissa tiloissa treenaa muuten myös balettioppilaitos ;).

Tunti aloitettiin hyvin eri tavalla, kuin oma vakiotuntini. Perinteisten venyttelyjen sijaan tehtiinkin syvien lihasten aktivointia mm. hengityksen avulla, pysymällä minuutin punnerrusasennossa ja tekemällä aukikkertoa tehostavaa liikettä kylkimakuussa musiikin tahtiin. Myös jalkateriä ja nilkkoja jumpattiin ja haettiin tuntumaa päkiöille ja varpaiden kärkiin. Ihan mukavaa ja tehokasta vaihtelua, vaikka itse tarvitsenkin myös niitä venyttelyjä.

Keskilattialla jatkettiin hetki kuivaharjoitteluna seuraavaa tankosarjaa. Hyvä muutos tavalliseen suoraan aukikiertoon ja ykkösasentoon siirtymiseen oli se, että ensin aloitettiin kuudennesta asennosta (vaikka se tuntuikin hieman hassulta alkuun) ja aktiivisesti ajateltiin lonkkiin aukikierto, vaikka jalkaterät pysyivät kuudennessa. Siitä olikin huomattavasti helpompi avata jalat ensimmäiseen asentoon.
Samat harjoitukset tehtiin siis myös tangolla. Hieman helpommat sarjat, kuin mitä ollaan tehty omalla tunnillani ja olisin pitänyt hieman pidemmästä tankoharjoituksesta (koska, kuten todettu, rakastan tankotyöskentelyä), mutta kuitenkin hyvät ja tehokkaat. Olin koko ajan tarkkana vartalon oikeasta kannatuksesta ja mielestäni sainkin hyvän tuntuman korsettiini. Myös peilikuvan ryhtiin olin pääasiassa tyytyväinen, eli sain pidettyä vatsan ja pepun paketissa.

Takaisin keskilattialle, jossa tehtiin diagonaalilla triplettiä "yksi matala, kaksi korkeaa" neljä kertaa ja viides ympäri, kaksi sarjaa per suunta. Eka kerta meni tosi hyvin. Sitten rupesin miettimään nilkkojen ojennusta ja sekosin askeleissa täysin. No, loppua kohti sain sitten vielä parannettua vähän. Sitten jatkettiin chasséilla, jotka on tuttuja omalta tunnilta, mutta nämä tehtiin helpommin ilman välihyppyä ja jalan vaihtoa. Vaikeaa oli saada johtava jalka liukumaan lattialla, joten tuntui kauhean kömpelöltä. Lopuksi vielä grand jeté joka toisella askeleella. Kaikissa diagonaalisaorjoissa pidettiin muuten käsiä vyötäröllä, mikä tuntui vähän hassulta, vaikka ymmärränkin sen tarkoituksen pitää keskivartalo aktiivisena ja helpommin kotrollissa.

Loppuksi koottiin tunnin anti rintamasuunnassa peiliin päin tehdyssä adagiossa, jossa mukana myös käsien perusasentoja, ja ihan loppuun vielä venyttelyt sekä révérence.

Mukava tunnin kaiken kaikkiaan ja kiva tehdä välillä eri tavalla. Pidin siitä, että liikkeitä käytiin läpi monessa kohtaa lihasfysiologisesta näkökulmasta, mutta sitten taas toisaalta tunti oli normaalituntiani kevyempi vaikka oli vartin pidempi. Aion kyllä ehdottomasti käydä tällä tunnilla toistekin, kunhan vain lauantain työvuorot antavat periksi. Ensi viikolle suunnittelen joka tapauksessa useampaa tuntia, sillä haluan ehdottomasti käydä testaamassa ainakin yhden aamutunnin. Oi voi, tämä on niin koukuttavaa! :)

Oi ihana baletti!

(Kuten lapsuuteni lempikirja Oi Ihana Panama!)

Maanantain balettitunnin jälkeen hymyilin kuin Naantalin aurinko ja hihkuin miehelleni: "Se oli ihanaa! Olin ihan surkea, mutta se oli silti ihanaa!"
Montakin syytä tähän riemuun oli edellisen tunnin ristiriitaisten tunteiden jälkeen. Ensinnäkin meitä oli tunnilla huomattavasti vähemmän ja saliin oli tuotu ylimääräisiä tankoja, joten tilaa oli enemmän ja tangolle pääsin sellaiseen paikkaan, josta näin hyvin peiliin.
Toiseksi, siitä huolimatta että olin venytellyt selvästi vähemmän viime viikolla ja muutenkin ottanut rauhallisemmin lonkkaa säästellessäni, olin jälleen edellistä kertaa venyvämpi. Tai ainakaan mitään takapakkia ei ollut tullut. Lisäksi säästyin edellisellä tunnilla vaivanneilta jalkapohjan suonenvedoilta, nilkkoja ja jalkapohjia olenkin kyllä yrittänyt kovasti venytellä, pyöritellä ja aktivoida.
Löysin myös sisäisen korsettini heti alkutunnista, yritin koko ajan tiedostaa takapuolen ja vatsan olemassaolon, eikä mitään kovin pahoja repsahduksia tullut.
Tangolla tehtiin pidempi harjoitussarja kuin aiemmin ja jossain vaiheessa jouduin melkein nipistämään itseäni, että keskityhän nyt tekemään äläkä vain unohdu fiilistelemään musiikkia ja sitä balettitunnilla olemisen ihanuutta.

Aukikiertoni on tosiaan surkea eikä yksinkertaisetkaan liikesarjat ole helppoja, mutta lohduttavaa on se, että ne oikeasti ovat ihan tuttuja sieltä lapsuudesta. Käsien perusasentoja tehtiin musiikkiin keskilattialla ja ne taas tuntuivat helpoilta. Askelsarjat diagonaalilla menivät selvästi paremmin kuin viimeksi. Siis sain niistä taas sen ensimmäisen kerran onnistumistunteen.

Suorastaan nautin siitä balettitreenin rääkistä jaloille ja keskikropalle! Työni kuormittaa ylävartaloa ja käsiä, joten tämä on ihanaa vastapainoa sille. Yhdessä vaiheessa elämää kävin paljon aerobic- ja pump-tunneilla, mutta huomaan nyt, että tämä sopii minun kropalleni paljon paremmin. Miksi oi miksi en ole tajunnut tätä tanssimisen mahdollisuutta aikaisemmin?!

Lonkka ei vaivannut tunnilla ollenkaan,  ainoastaan venyttelyissä jouduin hieman säästelemään siltä puolelta. Varmuuden vuoksi jätin kuitenkin taas tiistain treenit väliin, jotta se ei ärtyisikään enempää, mutta suunnittelen meneväni lauantaina korvaavalle tunnille.

Dance Direct myöskin ilahdutti maanantaitani, sillä toinen tilaamani varustesetti saapui!  Plumen ja Blochin burgundyn väriset leotardit, joista ensin mainitusta tuli heti suosikkini ja toinen on sama kuin aiemmin tilaamani navyn värinen, tämänhetkinen kakkossuosikkimallini; mustat caprit kotitreeneihin, joogaan yms.; mustat pitkät neulotut lämppärihousut ( nämä oli pakko tilata, koska ne maksoi jossain supertarjouksessa alle 10 €!!); vaaleanpunainen neulottu hihatin, jota tuskin kehtaan treeneihin laittaa (siellä lähes kaikki muut on topeissa ja mustissa legginsseissä), mutta pitäähän nyt balleriinalla pinkkiä olla... ja lopuksi vielä muuhun treenikäyttöön väljä turkoosinvärinen toppi. Nyt ei varmaan sitten hetkeen tarvitsekaan mitään hankkia! Tykästyin kyllä kovasti tuohon viininpunaiseen ja se käy hyvin yksiin vaaleanpunaisten ja harmaiden asusteiden kanssa.

Ps. Akateemisessa kirjakaupassa käteen sattui Mary Helen Bowersin "Ballet Beautyful"-treeenikirja. Onko kukaan lukenut tai tehnyt kotitreeniä sen mukaan?

Keskenjääneistä asioista

Puhuin tässä eräänä päivänä mieheni kanssa lapsuudesta, harrastuksista ja ylipäätänsä asioista, joita saimme tai emme saaneet lapsena tehdä. Olemme kotoisin hyvin erikokoisilta paikkakunnilta, meillä oli teoriassa mahdollista harrastaa mitä vain, mieheni kotikaupungissa oli paljon rajatummat mahdollisuudet.

Minulle baletti oli se pikkutytön unelma, jota pääsin harrastamaan. Ensin satubaletin kautta ja sitten "ihan oikeille balettitunneille". Kovinkaan tarkkoja muistikuvia minulla ei aiheesta ole, mutta kaivelin vanhempieni luona kotialbumeja ja löysin sieltä kuvia jostain kevätnäytöksestä, jossa meidän ryhmämme esiintyi valkoisissa tutuissa. Olin yllättynyt, kuinka oikean pikkuballeriinan näköinen kuvissa olin. Samalta vuodelta löytyi kuvia minusta myös kärkitossut jalassa, joten olen ollut silloin 10-11-vuotias. Samoihin aikoihin aloitin ratsastuksen ja aika pian tämän jälkeen tanssiminen sitten jäi.

Ratsastusta harrastinkin sitten lähes aikuiseksi asti ja jokusen vuoden tauon jälkeen palasin vielä uudelleen sen lajin pariin. Pääsin silloin kisaamaan, hoitamaan myös yksityisiä hevosia ja toteutin siinä ehkä sellaista nuoruudessa kesken jäänyttä unelmaa, sillä nuorempana minulla ei ollut esimerkiksi omaa hoitohevosta, vaan sain tyytyä yhteen ratsastustuntiin viikossa sekä joihinkin leiri/vuokrausviikkoihin vuodessa.

Muutaman aktiivisen ns. tätiratsastusvuoden jälkeen olikin vuorossa seuraavan unelman toteuttaminen, sain vihdoin mahdollisuuden hankkia oman koiran! Ja kuten minulle selvästikin helposti käy, hurahdin seuraavaksi siihen maailmaan täysin. Tämän koiran kanssa tuli koettua koirankoulutuksen ala- ja ylämäet, pienet pettymykset ja suuret menestykset näyttelykehissä ja kisakentillä sekä monet hienot reissut yhdessä. Eikä se täysin merkityksetön ollut myöskään ensikohtaamisessani mieheni kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen. Koiria on nykyään kolme, joista yksi on mieheni mukana huusholliin tullut ja yksi yhdessä hankittu, vaikka onkin minun projektini täysin. Meillä on siis tällainen uusioperhe.
Ja koska koirattomaan elämään ei ole enää paluuta, niin nyt se tanssimaailma saa sovittautua tähän jo olemassa olevaan kehykseen.

Olen paljon pohtinut sitä, miksi sitten lopetin tanssimisen lapsena. No jos totta puhutaan, niin tuskin olin erityisen lahjakas siinä, vaikka rytmitajuinen ja musikaalinen olenkin ollut koko ikäni. Enkä ehkä myöskään jaksanut panostaa siihen niin paljon, että olisin edistynyt motivaation säilymisen edellyttämällä tavalla. Kun sitten taas ratsastuksessa minulla selvästi oli jotain luontaista lahjakkuutta, niin siinä taas raha oli suurimpana esteenä (ratsastus on valitettavasti erittäin kallista,  ainakin täällä pääkaupunkiseudulla) ja toisaalta hieman haastava harrastettava ilman autoa, jota meidän perheellä ei ole koskaan ollut eikä meillä edelleenkään mieheni kanssa ole.
No, tanssin pariin paluusta muistan kyllä haaveilleeni edellisen kerran jo joskus lukioikäisenä, kun luin joitain tanssiaiheisia nuortenkirjoja ja muistaakseni muutaman tähtitanssijan elämänkerrankin. Mutta tilaisuus tarjoutui sitten nyt, ja parempi näin "myöhään", kuin ei milloinkaan.  Vaikka tuskin ne minun fyysiset ominaisuuteni sitten lapsuusaikojen ovat mitenkään parantuneet, en ole muuttunut tässä välissä pitkäraajaiseksi ja notkeaksi keijukaiseksi, niin sillä motivointipuolella olen oppinut paljon. Siitä voi varmasti kiittää näitä muita vuosien varrella harrastamiani lajeja, sillä jonkin verran olen pään seinään hakkaamisesta ja vastoinkäymisistä oppinut peräänantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Ja mikä tärkeintä, minulla on nyt se palava halu. Oppia tanssimaan.